Majoituspalvelut‎ > ‎

Paikallista historiaa

NARUSKAN KOULUN HISTORIAN LYHYT OPPIMÄÄRÄ

Elettiin vuotta 1952, kun Naruskan koulukiinteistön rakentaminen aloitettiin. Kyläkouluna päärakennus palveli vuoteen 1992 asti, jolloin koulu lakkautettiin. Enimmillään oppilaita on koulussa ollut hieman vajaat viisikymmentä. Naruskan kylässä oli paljon vakituisia asukkaita. Muun muassa kahdella rajavartiosemalla asui rajavartioston henkilökuntaa perheineen vakituisesti. Lapsia riitti kaksiopettajaiseen kouluun.

Väen vähentyessä koululaisten määrä pieneni. Kyläkoulujen yhdistämisiä alkoi tapahtumaan joka puolella Sallaa. Ymmärrettävääkin koulujen väheneminen oli, koska enimmillään Sallan koulujen lukumäärä on ollut komeat 41. 

Viimeinenkin kyläkoulu Sallasta sulki ovensa 2013, eli kaikki ala-asteikäiset lapset aloittavat koulutiensä Sallan kirkonkylässä sijaitsevassa koulukeskuksessa.

Santalan perhe muutti Naruskan kyläkoulukiinteistölle vuonna 1995. Pari vuotta asuimme päärakennuksen vieressä sijainneessa opettajien asuintalossa. Tämä 160 neliömetrin hieno ja hyvä rakennus osoittautui parin vuoden asumisemme jälkeen homevaurion tuhoamaksi. Vesivahingon ja sitä kautta sädesienen alapohjaan oli aiheuttanut talon toisessa päässä meitä ennen asunut kunnan vuokralainen, jolla perimätiedon mukaan oli tapana holvailla surutta vettä lattioille. 

Rakennus päätyi terveysviranomaisten määräyksestä hävitettäväksi polttamalla, kun korjaukseen ei ollut intressiä kiinteistön silloisella omistajalla Sallan kunnalla. Paikalliset palokunnat hoitivat harjoitustyönään tämän komean rakennuksen taivaan tuuliin. Talosta on muistuttamassa vain kivijalka. Sen päällä sijaitsee nykyisin ulkotulipaikka penkkeineen.

Kunta möi kiinteistön jäljelle jääneine rakennuksineen, eli koulurakennuksen ja pihavaraston, kiinteistön nykyiselle omistajalle Ukka Santalalle. Vuodesta 1998 pari vuotta eteenpäin koulukiinteistöllä asui Ukka Santalan vanhin veli vaimoineen. Heidän muutettuaan pois tulivat Pirjo ja Ukka Santala perheineen asumaan koulukiinteistön pieneen kaksioon, joka on heidän vakituinen asuntonsa edelleen. Muu osa rakennuksesta on Naruskan Retkeilymajan majoitus- ja huoltotiloja.
 
Metsäinen tontti on pinta-alaltaan 2,5 hehtaaria. Lähimmät naapurit sijaitsevat reilun puolen kilometrin päässä ja Naruskan päämaantie ohittaa Retkeilymajan sellaiselta etäisyydeltä, ettei liikenteen meteli täällä oloa pääse haittaamaan.

Koulukiinteistön huonejärjestys on suurimmaksi osaksi alkuperäisessä vuoden 1952 muodossaan. Rakennus on vuosien 1981-82 ison peruskorjauksen jäljiltä edelleen erinomaisessa peruskunnossa. Nykyisen omistajan aikana suurin peruskorjaus on tehty saunaosastolla, joka rakennettiin kokonaan uudestaan ja laajennettiin vuosina 1998-99.

Talo lämpiää puulla, jolla vesikeskuslämmitys hoituu isolla tehokkaalla Högforsin kattilalla. Puuta palaa tämän tuhannen kuution talon lämmityksessä 60-80 pinokuutiota vuodessa. Lämmitysmuoto on alkuperäinen, eikä siitä olla luopumassa. Puukattilan rinnalla on nykyisin öljykattila, jonka käyttö on suunniteltu vain tilapäiseksi silloin, kun talonväkeä ei ole paikalla pistämässä puuta pesään.

Retkeilymaja on edelleen kyläläisten kokoontumispaikkana samalla tavalla kuin koulun toiminnassa ollessa. Kyläseura, kalastuskunta ja vesiosuuskunta pitävät kokouksensa talossa. Kalenteriin on toistaiseksi jäänyt tilaa sekä Retkeilymajan majoituskäytölle että kylätoiminnalle, joka on kyläläisille maksutonta.



KALLELAN SYNTYHISTORIAA

Jos Kallelan hirret osaisivat puhua, niiden kertomana kuulisi lukuisia erilaisia tarinoita ja tapahtumia, joita rakennus on historiansa eri käyttötarkoituksissa ollut todistamassa. 

Mökin hirsikehikko on ennen Naruskalle siirtoaan palvellut Savukosken Kuoskun kylässä Tenniöjoen länsipuolella sijainneella Tenniön pirtin savottapaikalla kauppana ja kauppiaan asuntona. Savotan suuruusluokasta 1950 –luvun lopulla ja 1960 –luvun alkupuolella kertonee parhaiten se, että metsätöissä oli enimmillään 70 hevosta jätkien työkaluina. 

Tilipäivänään jätkät ostivat kaupasta jauhot, sokerit ynnä muut myytävänä olleet peruselintarvikkeet, jotka kauppias sitten kuljetti heidän perheilleen kotiin ympäri Koilliskairaa ja kauemmaksikin. Tätä perimätietoa kertoili mökin purkutyömaalla aikanaan poikennut kaupan entinen puotipuksu.

Myymälänä toimi nykyinen Kallelan tupakeittiö. Nykyinen pukuhuone ja saunaosasto olivat kaupan takahuone. Toisen päädyn makuuhuone toimitti aikanaan kauppiaan asunnon virkaa. 

Rakennusta purettaessa vuonna 1986 hirret numeroitiin ja kuuden tuuman levyisiin hirsiin lyödyt puutapit katkaistiin sahaamalla. Pystytysvaiheessa Naruskajoen Syväskönkään rannalle hirret tapitettiin uusilla tiukoilla mäntytapeilla.

Kallela –mökin rakentaminen nykyiselle sijaintipaikalleen Naruskajoen Syväskönkään rannalle alkoi kesällä 1987.

Nykyisen tupakeittiön hirsien hartiat vuoltiin pystytysvaiheessa vuoluraudalla puhtaalle puupinnalle. Kun rakennus saatiin vesikattovaiheeseen, palkattiin Kursun kylässä Sallassa asuva kirvesmies Timo Railomäki piiluttamaan tupakeittiön seinät piilukirveellä. Railomäki taikoi hirsiseiniin elävän näköisen puhtaan tiukkasyisen  Lapin puun syyt ja kuviot esiin. Piiluttamisen jälkeen seiniä ei ole käsitelty millään puunkäsittelyaineella, vaan hirsien on annettu tummua luonnollisella tavalla Lapin puun punaväriinsä. 

Tupakeittiön kattoa koristaa erikoinen pärekatto, jonka materiaali on oksatonta vannesahalla sahattua verhouspärettä. Pärettä valmisti aikanaan Olavi Räsänen OY Mikkelissä, mutta sen valmistus on nyt lopetettu. Pärekatto on kudottu kattoon umpilaudoituksen päälle siten, että näkymättömiin jäävä osa päreistä on kiinnitetty laudoitukseen ampuvalla nitojalla. Katto on elävän näköinen ja sointuu hyvin muihin puupintoihin. Kattopäreet ovat tummuneet omaan väriinsä, koska puuta ei ole millään maaliaineella käsitelty, vaan tummuminen on tapahtunut puun omilla ehdoilla.

Tupakeittiön lattialankut höyläytettiin alkuperäisen rakennuksen sisäkattolankuista, joiden päällä yläpohjassa oli Tenniöllä puoli metriä kutterinpurua. Sisälaipiota kannattelevat vankat hirret käännettiin ylösalaisin, jolloin uusi sisäkatto tuli rakennettua suoraksi.

Huopakatto vaihtui uudessa käyttötarkoituksessa tummaan peltiin, joka poistelee itse jokatalviset metrin lumet.

Kallela on maalattu perinteisen punaiseksi punamultamaalilla. Mökki seisoo ryhdikkään suoraseinäisenä, josta voi päätellä sen alunperin olleen erinomaista kirvesmiestyötä.

Lisää Kallelan purku- ja rakennushistoriaa on koottu valokuvina mökillä säilytettävään albumiin.