Retkikohteet ja -reitit


KARHUTUNTURI

Naruskan oma maamerkki on Karhutunturi. Sen laki kohoaa rapian viidensadan metrin korkeuteen, eli tarkka metrimäärä on 519 metriä. Karhutunturin kautta kulkee UKK -reitti, joka mutkittelee Naruskalla pohjois-etelä -suuntaisesti. Reitti on merkitty ajantasaisiin ulkoilukarttoihin, joista viimeisin löytyy linkistä Salla-Savukoski 1:100.000. Maastomerkinnät UKK-reitillä ovat myös selkeät.

Karhutunturin puolirinteessä on puurakenteinen iso kota, jossa on tulipaikka eväiden lämmittämiseen ja kahvinkeittoon. Kodan liiterissä on polttopuuta. Kahviveden saa sulan maan aikana lähteestä, joka sijaitsee tunturiin pohjoispuolelta nousevan polun varrella. Lumettomana aikana Karhutunturiin pääsee ilman kumisaappaita. Talvella sinne on helppo hiihtää kelkkapolanteita pitkin, koska moottorikelkkailijat käyvät tunturissa pitkin talvea.

Karhutunturin laella aukenee mahtava Lapin maisema kaikkiin ilmansuuntiin. Siellä ei kulkijalle tule ahtaan paikan kammoa. Silmänkantamattomiin näkyvät erämaamaisemat ovat kaikkina vuodenaikoina silmiä hivelevät.

Kannattaa muistaa, että Karhutunturiin on kaikkina vuodenaikoina varauduttava niin, että tunturissa lähes aina tuulee. Sulan maan aikana Karhutunturin laki on kivirakkaa, jolla kulkeminen on haastavaa varsinkin silloin, kun kivet ovat sateen kastelemat. Talviaikaan sukset ovat ykkösliikkumisvälineet.

 

SORSATUNTURI

Sallan korkein tunturi on 629 metriä merenpinnasta kohoava Sorsatunturi. Se sijaitsee aivan Venäjän rajan tuntumassa Naruskajärven tasalla järveltä itään. Sorsalle kulkee UKK-reitti, eli sinne voi suunnistaa sekä etelän että pohjoisen suunnasta. Sorsatunturia lähimmilleen pääsee autolla vajaan kymmenen kilometrin etäisyydelle, kun ajaa Sorsajoen pohjoisrantaa kulkevaa tietä pitkin tien päähän Naruskantieltä. Tie on käytössä kesällä. Talvella samaa reittiä pitkin kulkee moottorikelkkareitti, jota pitkin pääsee Sorsalle hiihtäen.

Sorsatunturin juurella on kota tulipaikkoineen. Kodan eteläpuolella sijaitsee myös Metsähallituksen varaustupa.

Sorsatunturin laelta avautuu mitä upein maisema kaikkiin ilmansuuntiin. Sorsan valloittamiseen jalkapelillä tai hiihtämällä kuluu helposti päivä, jos sinne tekee edestakaisen retken. Joissain vanhoissa kartoissa on vanhentunut merkintä Sorsatunturin kodan sijainnista. Se sijaitsi aikaisemmin Vaarinkehuman kämpän luona, mutta on siirretty muutama vuosi siten kolmisen kilometriä pohjoiseen. Myöskään Vaarinkehuman vanhaa kämppää ei enää ole, vaan se on purettu pois. Vanhat kartat kannattaa vaihtaa uusiin painoksiin, jotta taukopaikat ja yöpaikat löytyvät erehtymättä.



NARUSKAJOKI

Naruskajoki virtaa Pohjois-Sallan alueella noin viidenkymmenen kilometrin matkan Naruskajärvestä Tenniöjokiristeykseen asti Naruskan kylän etelälaidalle. Siitä Tenniöjoki ja Naruskajoki jatkavat  Tenniöjokena matkaansa Savukoskelle, missä ne yhtyvät Kemijokeen. Kemijokena matka jatkuu Pelkosenniemelle ja edelleen Kemijärven kautta Rovaniemelle. Kemijoki päättyy Perämereen Kemissä.

Naruskajokeen on ennen Kemijoen valjastamista noussut lohi Perämerestä, mutta ne ajat ovat olleet ja menneet. Kuitenkin Naruskajoessa elää hyvät luontaiset kannat taimenta, harjusta ja siikaa. Varsinkin suvanto-osuuksilta saattaa saaliskalaksi napata jänkäkoirakin, jota täällä harvoin haueksi kutsutaan. Ahvenia joessa on myös, mutta harvalukuisempana kuin lohensukuiset kalalajit.

Lohen paluuta elätellään varsinkin täällä latvavesillä. Savukoskelainen Ylikemin kalastusalueen pomo Kari Kilpimaa on aktiivisesti vuosien ajan ollut vaatimassa Kemijoen voimalaitosten ohittamisiin kalateitä, jotka mahdollistaisivat lohen nousun tänne Naruskallekin, joka aikanaan on ollut Perämeren lohen kutuvesiä ja saaliskala. Aika näyttää, kuka voittaa...

Naruskajoki on ollut vuosikymmenien ajan perattuna uittoränniksi koko matkaltaan, mutta se on ennallistettu 1990 -luvun alkupuolella. Tarkoituksena oli, että jokeen olisi jäänyt selkeä keskiuoma melojille, mutta käytännössä lohkokivillä kivetetty joki on entisöinnin jälkeen koskiosuuksiltaan ainakin lasikuitukalustolle hankala ja vaarallinenkin. Melonta Naruskajoessa vaatii hyvää koskenlukutaitoa. Helppo parinkymmenen kilometrin mittainen suvanto-osuus löytyy joen keskivaiheilta Suoltijoen ja Naruskajoen yhtymäkohdasta alavirtaan. Suvantopätkä päättyy Naruskajoen kymmenen kilometriä pitkään koskisouuteen, missä on haastavia koskia. Muun muassa Siekaköngäs on kivetetty koskimelojien pujottelulajia ajatellen, joten sen laskeminen varsinkin tulvan aikana edellyttää hyviä melontataitoja. Veden korkeus on hyvä selvittää ennen Naruskajoelle melomaan lähtöä, koska vesi joessa sekä nousee että laskee ripeästi kesäsäiden vaikutuksesta.

Naruskajoesta on valmistumassa luokituskartasto lähiaikoina. Se helpottanee osaltaan joen melontakäyttöä, kunhan se saadaan käyttöön.

Kalajokena Naruskajoki tarjoaa vaihtelevaa ja hyvin saavutettavaa vettä koko matkaltaan. Rannat ovat pääasiassa helppokulkuisia, joskin puustoisia ja pensaikkoisia. Rannat kuitenkin ovat pääosin kovapohjaisia. Naruskajoki soveltuu vapakalastukseen rannalta ja perhovavalla kalastettavaksi kahlaamalla koskiosuuksiltaan. Suvanto-osuuksilla voi hyödyntää myös venekalustoa. Tulvassa ollessaan virtaukset ovat voimakkaita, joten kevättulvan laskemista kesävesikorkeuteen kannattaa odotella rauhassa. Maakuntasade keskikesälläkin saattaa nostaa Naruskajoen vedenpinnan pari päivää sateiden jälkeen nopeasti korkealle, mutta poutakelit vastaavasti laskevat vedenpintaa nopeasti. Vedenkorkeuden vaihtelut ovat tällaiselle "pystyjoelle" ominaisia. Kalan syönti on veden ollessa korkeimmillaan ranttua, kuten paikallisesti ilmaistaan.

Naruskajoen varrella on hyviä taukopaikoiksi soveltuvia tulipaikkoja. Eteläisin on Siekakönkään sillan pielessä Naruskan kylän kohdalla. Naruskan kyläseuran kota sijaitsee Haltinmutkassa, missä on myös uimaranta, joka on merkitty päämaantien laitaan pohjoiseen ajettaessa tien vasemmalla puolella. Haltin kota sijaitsee joen länsipuolella kilometrin verran kyläseuran kodasta ylävirtaan pohjoiseen. Suoltijoen sillan pielessä on mutterikota tulipaikkoineen. Siitä Naruskajokea ylävirtaan mentäessä on Pystökosken rannalla joen länsirannalla kota. Naruskajärven eteläpuolella Naruskajoen tammen luona on myös mutterikota tulipaikkoineen.

Naruskajoki kuuluu Ylikemin kalastusalueen vesialueisiin. Lupa-alueeseen kuuluvat Naruskajokeen lännestä laskevat sivujoet, mutta idästä laskevat joet eivät lupaan kuulu.

Perhokalastajien on joella kahlatessaan syytä muistaa, että ennallistamisessa jokeen takaisin siirretyt kivet ovat lohkokiviä, jotka saattavat kalastajan kivelle noustessa muuttua kiikunpuntareiksi, joten kahlatessa on noudatettava tarkkuutta ja varovaisuutta.

Paitsi kesäkalastukseen, soveltuu Naruskajoki myös talvikalastukseen. Suvannot jäätyvät syksyllä lähes samaan tahtiin kuin järvivesistötkin. Syksytalvesta varsinkin taimenet ovat hanakalla syönnillä pilkkimällä. Sydäntalvella ja varsinkin keväällä saaliskalaksi pilkillä saa taimenten lisäksi harjuksia ja siikoja. Siian paras pilkkiajankohta ajoittuu huhtikuulle, jolloin varsinkin iltaisin on muutamassa Naruskajoen suvannossa ikiaikaisia siian ottipaikkoja.



PIMIÄKURU

Naruskajärven länsipuolella on Pimiäkuru, joka on yksi Pohjois-Sallan luonnonkauneimmista paikoista. Sinne ei kovin pitkä kävelymatka autotieltä ole, mutta reitti on hiukan louhikkoinen ja siten haastava. 

Perille kun pääsee, niin maisemat korvaavat kävelyn vaivat. Kerrassaan kaunis luonnon muodostelma.