Tuntsan erämaa


Tuntsan erämaa on muodostunut käsitteeksi montaa kautta. Tuntsajoki on tullut aikanaan kuuluisaksi eräkirjailija A.E.Järvisen kirjojen tarinoiden myötä. Vain Tuntsajoen latvat sijaitsevat enää Suomen rajojen sisäpuolella. Joen komeat alaosat jäivät osaksi silloista Neuvostoliittoa, kun Sallan kunnan pinta-alasta noin puolet joutui sodan seurauksena luovutetuksi pysyvästi Neuvostoliitolle.

Tuntsan erämaa tunnetaan laajalti myös Tuntsan palosta. Vuonna 1960 Tuntsalla riehunut metsäpalo tuhosi noin 20.000 hehtaaria metsää. Palon jälkeinen nokisavotta kesti puolenkymmentä vuotta, jona aikana paloalueen puutavara korjattiin ja kuljetettiin silloin vielä tiettömästä kairasta uittamalla teollisuuspaikkakunnille. Naruskajoen perkaaminen uittojoeksi on tapahtunut aikanaan palon seurauksena. Vihjeenä kannattaa mainita, että Sallan Sota- ja jälleenrakennusajan museossa Sallassa on erinomaista aineistoa tästä suururakasta.

Nokisavotan aikainen tiestö mahdollistaa nykyään ajamisen autolla ainakin sulan maan aikaan Tuntsan kauimmaisiin erämaihin. Asumaton kaira on näin hyvin tavoitettavissa niillekin, joilla ei ole mahdollisuutta esimerkiksi rinkka selässä kairoja kierrellä. 

Tuntsajoen latvaosat ovat suosittu heittokalastuskohde. Kymmenkunta kilometriä tätä jokivettä ennen sen suuntaamista kohti Venäjän federaation aluetta on kalastuskelpoista. Tällä jokiosuudella on myös hyviä tulistelupaikkoja retkeilijöille ja kalastajille. Tavoitettavuus on erinomaista luokkaa, koska autotie seurailee jokivarsia.

Tuntsan kaira on myös erinomaista metsästysaluetta.  Suunnilleen Naruskajärven tasalta pohjoista kohti tämä Metsähallituksen hallinnoima alue on kuuluisaa metsäkanalintujen pyyntialuetta, hirvenpyyntialuetta sekä suurpetojen pyyntialuetta. Kairaa riittää satoja neliökilometrejä.

Tuntsan suot ovat hillastajien suosiossa. Alueella on runsaslukuisesti yläviä korpijänkiä, joista lähes joka kesä ainakin jotkut säästyvät hillan vitsauksilta, joista halla on ehkä yleisin. Korpijängillä hillat kukkivat myöhään kesällä, jolloin hallat ovat kevätkesää harvinaisempia. Paloalueen tunturialueet ovat myös erinomaista mustikan ja puolukan kasvualuetta. Hyvänä mustikkavuonna Tuntsalle jää miljoonia kiloja marjoja poimimatta, kun kaikille marja-apajille ei ole kulkuvälineillä pääsyä. Pääsääntöisesti kaikkia marjoja riittää hyvänä marjavuonna kaikille. Huonoimpana vuonna voi käydä niinkin, ettei kukaan saa mitään, kun luonto näyttää ankarimmat olosuhteensa.

Tuntsan erämaahan tutustumiseen ei kannata kiireen kanssa lähteä. Päivässä ei paljoa näkemään ehdi, vaan aikaa kannattaa varata vähintään muutama päivä, että alueesta saa jotain irti. Pääsääntöisesti kaikki Tuntsalla kävijät menettävät enemmän tai vähemmän sydämensä sille.